Hyvinvointialueen rakentaminen on iso ja merkittävä muutoshanke. Kokonaisuuden ja vaikutusten hahmottaminen on vaativa tehtävä. Selvää on, että kaikki ei tule valmiiksi, kun hyvinvointialue aloittaa vajaan vuoden kuluttua. Työtä jää tehtäväksi koko 1. aluevaltuuston toimikaudeksi ja vielä tulevillekin aluevaltuustoille.
Isossa muutoshankkeessa on paljon yksityiskohtia ja paljon erilaisia asioita aluevaltuustolle käsiteltäväksi. Niiden alle helposti hukkuu muutoshankkeen iso kuva. Tässä kirjoituksessa kuvaan muodostamani käsityksen siitä, mikä on hyvinvointialueen rakentamisen iso kuva nyt valittavalle 1. aluevaltuustolle vaaliteemani ihminen edellä – rohkeasti uudistaen näkökulmasta.
Muutoshankkeen ison kuvan pitäisi olla yksi kuva. Sellaisen olen myös laatinut Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen rakentamiselle.
Olen jakanut ison kuvan neljään kokonaisuuteen, jotka ovat vaiheistus, toiminta, digi ja talous. Nämä ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, mutta niillä on myös vahvat riippuvuudet keskenään. Mennään kukin kokonaisuus kerrallaan.
Vaiheistus
Muutoshanke ajautuu helposti solmuun, jollei sille ole laadittu vaiheistusta. Hyvinvointialueen rakentamisessa joku voi valita, että muutoshanke on valmis ja tehty, kun hyvinvointialue aloittaa 1.1.2023. Itse näen toisin.
Olen laatinut vaiheistuksen likimain vuosittaiseksi. Vastaanoton valmistelussa tehdään tarvittavat järjestelyt ja päätökset, jotta hyvinvointialue voi aloittaa toimintansa sovittuna päivänä eli 1.1.2023. Valmistelutyölle on aikaa sen laajuuteen nähden hyvin vähän – käytännössä aluevaltuuston päätökset pitäisi olla tehty viimeistään marraskuussa 2022, jotta niiden toimeenpanollekin jää vielä aikaa.
Tämän muutoshankkeen merkittävin päivä on hyvinvointialueen aloituspäivä 1.1.2023. Muutoshankkeissa puhutaan 1. päivän onnistumisesta. Jos ensimmäinen kokemus uudesta hyvinvointialueesta ei ole myönteinen, on menetetyn luottamuksen takaisin saaminen vaativaa. Kielteinen ensikokemus pitää kaikin tavoin pyrkiä välttämään. Tämä asettaa aluevaltuutetuille haasteen – nyt ei ole paikka irtopisteiden keruuseen.
Hyvinvointialueen toiminnan alussa tulee väistämättä säädettävää ja muutettavaa – aikataulu on liian tiukka täydellisyyden hakemiselle. Tärkeää onkin se, että toiminta vakautuu mahdollisimman nopeasti ja päästään tekemään ensimmäisiä suunniteltuja järjestelyjä.
Uuden hyvinvointialueen toimintaa tulee arvioida ennen kuin sen kehittämisen suuntaviivoista päätetään. Yksi toimintavuosi on kovin vähän riittävän tietopohjan keräämiseksi. Toisaalta aluevaltuuston tulisi ehtiä laatia 1. visio ja näkymä – hyvinvointialueen kehityskuva ja kehittämisen tiekartta ennen valtuustokauden loppua.
Toiminta
Toiminnan osalta alku on selkeä. Aluevaltuuston katse on niissä välttämättömissä toimissa, jotka tarvitaan tehdä ennen hyvinvointialueen toiminnan 1. päivää. Katse niissä toimissa, jotka mahdollistavat 1. päivän onnistumisen.
Toiminnan vakauttaminen on tärkeä hyvinvointialueen alkuvaiheen toimi, johon kuuluvat myös palveluiden ja palkkojen yhtenäistäminen koko alueella. Näiden erilaisuuden kesto tulisi lyhentää mahdollisimman lyhyeen. Näiden erilaisuus vaikuttaa myös muihin kokonaisuuksiin, esimerkiksi kustannuksiin ja siten hyvinvointialueen talouteen. Jos erilaisuuden kesto venyy, vaikeutuu toiminnan arviointi sekä kehittämisen suunnittelu. Kun aikataulu valmistelussa on tiukka, niin realistista on varautua myös muutoksiin jo 1. toimintavuoden aikana, jos välitön tarve niille havaitaan.
Toimintoja uudistetaan ja uusia palveluita otetaan käyttöön muutoshankkeen rinnalla jo sovittuina toimina. Näitä toimia muutostyön ei tulisi keskeyttää. Toimintojen kehittäminen edellyttää myös sitä, että muissa kokonaisuuksissa edetään. Esimerkiksi digi-kokonaisuuden eteneminen vaikuttaa siihen millaisia uudistuksia voidaan tehdä ja kuinka laajasti niissä voidaan edetä.
Hyvinvointialueen työ- ja toimintatapojen järjestelyt ovat luonteva jatko vakauttamiselle. Toimiminen ilman kuntarajoja on tässä luonteva muutosten lähde. Valitaan yksi arkinen järjestelyjen esimerkki. Puhelimella hoidettavat palvelut eivät tarvitse hyvinvointialueella olla kuntakohtaisia – yksi palvelupiste voi palvella koko aluetta.
Digi
Tässäkin kokonaisuudessa alku on selkeä ja tarina sama. Lähtökohta Länsi-Uudellamaalla on varsin haastava. Länsi-Uudenmaan tilanne on hyvä esimerkki siitä mitä kuntapohjaisuus pahimmillaan tuottaa digi-ympäristössä. Aivan liian paljon järjestelmiä ja aivan liian vähän yhteentoimivuutta. Ylitettävää rimaa joutuu pakostakin laskemaan. Ylitettävissä oleva rima hyvinvointialueen digi-alulle on se, että digi-järjestelmät mahdollistavat toiminnan aloituksen 1. päivänä – siinäkin on haastetta kerrakseen. Realistista on se, että nykyiset järjestelmät siirtyvät hyvinvointialueen hallintaan vähimmäismuutoksilla.
Digi-kokonaisuuden osalta aloituksen jälkeen katse on siinä, että digi-järjestelmät eivät estä tai hidasta muuta hyvinvointialueen kehitystä, esimerkiksi uusien palveluiden tai toimintojen käyttöönottoa eivätkä digi-järjestelmät estä tai hidasta alueen toimintojen yhtenäistämistä. Tämän jälkeen katse siirtyy uusimpien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja palveluiden viemiseen asiakkaan luokse ja taskuun.
Koko Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen menestymisen yksi keskeinen kysymys on mikä järjestelmäpohja valitaan tietojärjestelmille. Mainitsematta järjestelmiä, kyse on siitä, valitaanko pohjaksi joku nykyisin käytössä olevista vai lähdetäänkö hyvinvointialueen oman järjestelmän rakentamisen tielle. Jälkimmäinen ei välttämättä ole heti poissuljettava. Esimerkiksi Espoo on rakentanut omia ratkaisuja avoimen lähdekoodin pohjalta – tämä malli on selvittämisen arvoinen myös hyvinvointialueella.
Talous
Alku ei tässäkään periaatteessa ole erilainen. Ensimmäisen toimintavuoden talousarvio on laadittava. Jos lähtökohta digi-kokonaisuudessa on haastava, niin talouden kokonaisuudessa se on erikoinen. Kaikki hyvinvointialueelle siirtyvät kokonaisuudet ovat pääosin tiedossa. Nykyiset järjestämisvastuussa olevat toimijat ovat tehneet talousarvioita ja tilinpäätöksiä omista toiminnoistaan. Kysyä sopii, eikö todelliset kulurakenteet olisi näistä asiakirjoista selvitettävissä? Tilanne on kuitenkin toinen.
Kuten edellä todettu, niin talousarvio on laadittava – nähtäväksi jää montako muutosta siihen tarvitaan ja miten rahoitus järjestetään ensimmäiseen talousarvioon ja sen mahdollisiin muutoksiin. Hyvä esimerkki rahoituksen riittävyydestä Länsi-Uudellamaalla on edellä käyty digi. Tähän mennessä käytettäväksi saatu raha tuskin tulee riittämään.
Talouden kokonaisuudella on rooli myös toiminnan vakauttamisessa. Hyvinvointialueen palveluiden ja palkkojen yhtenäistäminen vaikuttaa hyvinvointialueen talouteen. Tämä haastaa koko hyvinvointipalveluiden rakentamisen alkuvaihetta enemmän. Tullaan väistämättä risteyksen, jossa on valittava säilyttämisen leveä tie tai uudistusten kaita ja kapea polku. Tästä päätös jää valituille aluevaltuutetuille.
Uudistaminen vaatii investointeja – investoinnit vaativat rahoituksen – investointien tulos tulee vasta ajassa. Näkemykseni on se, että hyvinvointialueen kustannusten kasvun rajaaminen vaatii uudistuksia. Se myös tarkoittaa investointeja.
Hyvinvointialueen kehityskuva ja kehittämisen tiekartta ovat varsin erilaiset sen mukaan, mikä valitaan uudistuksia mahdollistavien investointien tasoksi.
Summaus
Edellä esitetty vaiheistus ja sen rinnalla olevat toiminnan, digin ja talouden kokonaisuudet avaavat hyvinvointialueen rakentamiseen uudistajan näkymän. Kolme kiteytystä ovat:
- Hyvinvointialueen rakentaminen ei pääty toiminnan aloittamiseen 1.1.2023 – siitä se vasta alkaa.
- Hyvinvointialueelle 1. päivän onnistuminen on keskeistä – menetetyn luottamuksen takaisin saaminen on vaativaa.
- Hyvinvointialueen kustannusten kasvun rajaaminen vaatii uudistuksia – vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä päättää investoinneista ja jäädä odottamaan tuloksia ajassa.